27. lokakuuta 2013

Talviaikaan siirtyminen

Kellojen siirtämisen jälkeen raksalla tulee pimeää jo ennen kuutta. Työmaalamput ja loisteputkivalaisimet on otettu käyttöön. Valo talon sisällä on kelmeää ja seinätkin masentavan ruskeita. Valehtelisin, jos väittäisin, että tämä vaihe rakentamisesta on innostavaa. Päinvastoin tuntuu siltä, että tuntikausien nysväämisen jälkeen, nähtävissä ei ole yhtään mitään. Ehkä se johtuu vain valosta tai pikemminkin sen puutteesta.

Erityisesti puutavara herättää välillä ihmetystä, kun ei voi olla ihan varma mihin kaikki osat oikein kuuluvat. Asioihin saa parhaiten tolkkua, kun ajattelee yhtä työvaihetta kerrallaan. Tänään oli vuorossa tuulensuojalevyjen asentaminen kattoon. Tässä yhteydessä tutustuin uuteen härpäkkeeseen nimittäin akkunauharuuvinvääntimeen (= akkunauhuri). Pienen alkukankeuden jälkeen ruuvit upposivat vauhdilla levyihin.




 Kuvia eri työvaiheista:

Kattotuolit vuorattiin tuulenohjainpahvilla puhallusvillakotelointia varten.

Tuulenohjainpahvit parvekkeen lyhdyssä

Tuulensuojalevyt kiinnitettyinä kattotuolien väleihin

Levyt uretaanivaahdolla tiivistettynä



Roinaa...

Lisää roinaa...

Ilmastointiputket yläpohjassa melkein valmiit.

Mahtaa olla mukavaa hommaa puhallusvillamiehellä ryömiä tuolla yläpohjassa. Tilaa on ilmastointikanavien eristämisen jälkeen todella niukasti. Asentajan puolesta toivon sydämmestäni, että hän on minikokoinen.

Kirjoittelin muutamia viikkoja sitten olohuoneen ikkunastamme, jonka lasiin oli ilmestynyt särö. Tällä viikolla Pihla-ikkunoiden asentaja oli käynyt vaihtamassa hajonneen ikkunan paikalle uuden ikkunan. Jettatalo hoisi reklamaatiomme hyvin ja vieläpä kohtuullisen ajan sisällä, kiitos siitä!

21. lokakuuta 2013

Takat rivissä

                      Kuva 1                                     Kuva 2                                           Kuva 3

Takkavalikoiman katsastuksen jälkeen finaaliin ovat selvinneet seuraavat kolme ehdokasta: Tiilerin Oliver Funkkis nuotiotakka, Warmauunien Fiona 100 ja Tiilerin Tupla Lauri. Kokemukset kyseisistä takkamalleista kiinnostavat, joten kuulisimme niistä mielellämme lisää.

Ilma on kylmennyt kovasti ja ainakin viime yönä oltiin jo pakkasen puolella. Tällä hetkellä raksalla puhaltavat ilmanlämmittimet, joten olisi mukavaa, jos varaavaa takkaa voitaisiin jatkossa käyttää lisälämmönlähteenä siihen saakka, kunnes maalämpö saadaaan asennettua. Suunnitelmat ovat takan suhteen muuttuneet jo useampaan otteeseen. Haasteita takan+ piipun valintaan tuovat takan vieressä sijaitseva kantava tolppa, sekä yläkerran makuuhuone, jonka läpi piippu kulkee. Kirjoitus aiemmasta takkapohdinnoista löytyy täältä KLIK

Kolmen kärkeen sijoittuvat takat ovat päällisin puolin melko saman näköisiä. Eroja kuitenkin löytyy lähinnä takan ulkomitoissa ja tulipesän koossa. Tiilerin Oliver funkkis on nk. nuotiotakka. Takka on kooltaan suurin: L 1065, S 680 ja K 2045mm. Tulipesän koko on 320 x 450 mm. Warmauunien Fiona on takoista pienin, mutta varustettu isoimmalla takkaluukulla: L 995, S 665 ja K 1650mm. Tiilerin Tupla Lauri on läpiluukullinen takka: L 1065, S 780 ja K 1900mm. Tupla Laurin valitseminen tarkoittaisi sitä, että keittiön saarekkeen paikan pitäisi olla ikkunan puolella. Takan tulta voisi sitten ihailla sekä olohuoneen, että keittiön puolelta.

Takan ulkopinta tulee olemaan rapattu, väri valkoinen tai vaaleanharmaa. Värin lopulliseen valintaan vaikuttaa eniten keittiökaappien ovien väri. Takkaluukun väriksi olemme ajatelleet mustaa. Takkaan tulee päältäliitos, mikä tarkoittaa sitä, että piippu lähtee suoraan takan päältä. Toistaiseksi olemme saaneet tarjoukset Schiedelin piipusta.

14. lokakuuta 2013

Raksakuulumiset


 Sillä välin, kun olen sairastellut kotosalla, on parempi puoliskoni jatkanut ahkerointia raksalla (ainakin todistusaineiston perusteella :). Vuorossa on ilmastointiputkien asentaminen ja eristäminen. Vaihtoehtoja ilmastointiputkien eristämiseen oli meillä kaksi: insuplast ja perinteinen karhuntaljavilla. Viimeksi mainittu vei lopulta voiton edullisuutensa vuoksi. 
Asennuksessa peltiset ilmastointikanavat saavat karhuntaljasta takin ympärilleen. Saumat teipataan ja foliopintaisen villan paikallaan pysyminen varmistetaan rautalangalla. Tähän mennessä ollaan saatu yläkerran päärunkoputki valmiiksi. Alakerran lämpimässä tilassa kulkevat putket ovatkin sitten helpompia, sillä niitä ei tarvitse eristää. Ilmastointiputkien äänenvaimennuslaatikoiden kanssa kävi pieni moka. Tilattiin niitä vahingossa liikaa ja nyt niitä riittäisi joka makuuhuoneelle. Ilmastointikoneen lähdölle joka tapauksessa laitetaan kaksi vaimenninta sarjaan, jotta koneen melu ei kuuluisi asuintiloihin.



 Ilmastointi putkia pihamaalla odottamassa asennusta.



 Valokuvien perusteella myös tallin ulkoverhoilu on nytkähtänyt eteenpäin. Periaatteessa talli selviää aluskate+tuulensuojalevy asennuksella talven yli, mutta aina parempi, jos ehdimme saada peltikaton ja puuverhoilun valmiiksi ennen lumen tuloa. Juuri nyt tuntuu siltä, että raksalla olisi vaikka mitä tehtävää. Tavaraa on roudattu urakalla yläkertaan ja tarkoitus olisi vähitellen saada kaikki pihalla lojuvat tavarat suojaan. Aina välillä joutuu itseään muistuttamaan siitä, että rakentavathan ne ihmiset talvellakin. Kauhea hoppu olisi kuitenkin saada talo lämmitysvalmiuteen saakka ennen pakkasia.

 Väliaikaiset portaat paikoillaan.
Olohuoneen korkea osa laudoitettiin väliaikaisesti, jotta tuulensuojalevyt ym. päästään laittamaan paikoilleen.
Lattiat hiottu

Myös aiemmin kirjoittelemani "talitiaisten mysteeri" saatiin selvitettyä. Tintit pääsivät rakennukseemme etuoven kautta. Jettatalojen rakennusaikaisessa ovessa oli sen verran iso rako yläreunassa, että tintit syöksyivät siitä ohjusten lailla sisätiloihin. Ovi fiksattiin laittamalle sen yläreunaan laudanpätkä, eikä sen koommin ole tinttejä sisällä näkynyt.

11. lokakuuta 2013

Keittiö-inspiraatio

Rakennushankkeen edetessä olen huomannut, että sisustussuunnittelu ja sisustusmateriaalien valinta ovat jääneet jostain syystä täysin taka-alalle. En tiedä mikä mättää, sillä alunperin sisustaminen oli se vaihe, jota odotin kaikkein eniten oman kodin rakentamisessa. Nyt kun valintoja pitäisi pikku hiljaa  alkaa lyömään lukkoon, tuntuu päätösten teko vaikealta ja jotenkin liian lopulliselta.

Ajattelin tarttua härkää sarvista ja aloittaa keittiömme suunnittelun laittamalla tänne blogiin inspiroivia kuvia keittiöistä, joista itse pidän. Ehkäpä ne omatkin ajatukset tästä vielä selkiintyvät. Keittiön värimaailma on jo selvillä: mustaa, valkoista, harmaata...Mutta missä suhteessa? Lämpöä keittiöön haetaan luonnonmateriaaleista. Keittiön ovet tulevat olemaan sileät, todennäköisesti päädymme johonkin mattapintaiseen vaihtoehtoon. Toiveena on moderni vetimeton keittiö. Viime aikoina olen myös nähnyt kivoja kuvia keittiöistä, joissa ovissa on nupit. Pidetään siis tämäkin optio vielä auki. Aiemmin olen hahmotellut ikea-plannerin kanssa erilaisia vaihtoehtoja keittiöstä. Kuvista näkee keittiömme mittakaavan ja ne löytyvät täältä.



1. Yhdistelmä: valko-tummanharmaa keittiö
Kuva














Tässä kuvassa pidän oikeastaan kaikesta. Keittiömme on kooltaan 22m2, joten ihan näin isoa saareketta emme saa tilaan mahtumaan. Tämä sulkee pois myös sen mahdollisuuden, että keittiön takaseinä rakentuisi yhdestä kaappirivistöstä, sillä allas hanoineen ei mahdu saarekkeeseen.
Kuva




















Yläpuolella oleva keittiö on samaa kokoluokkaa tulevan keittiömme kanssa. Saarekkeen allas ja taustalla näkyvä liesi vain vaihtavat paikkaa keskenään. Jotenkin kuvan keittiö on liian kliininen ja pelkistetty omaan makuuni. Johtuu varmaan siitä, että kuvassa lattiakin on harmaa ja tavaroita hyvin niukasti esillä.

Kuva





















Nixin Valanti keittiöön ihastuin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten. Yläkaapit muodostavat hauskan ruudukon ja harmaan sävy on tässä keittössä saven värinen. Ainut mikä mietityttää on ovien avausmekanismi. Ainakin kuvan perusteella vaikuttaisi siltä, että ovissa on pomppusaranat. Tuntuvat lapsiperheessä aika epäkäytännöllisiltä, löytyisikö keltään kokemuksia näistä?



2. Musta keittiö

Kuva















Jokin näissä kokomustissa keittiössä nyt vaan viehättää. Ehkä ne ovat tällä hetkellä vain niin trendikkäitä. Mies liputtaa mustalle keittiölle, mutta itse ajattelen, että keittiöstä voisi kuitenkin tulla liian synkkä ja ahtaan oloinen. Lisäksi nämä "todella trendikkäät" keittiöt tuppaavat näyttämään karmeilta muutaman vuoden päästä...
Kuva






3.  Valkoinen keittiö
Kuva


Valkoinen keittiö on aina hyvännäköinen, valoisa ja raikas. Valkoista keittiötä on myös helppo muunnella vaihtamalla välitilan väritystä. Toisaalta olen ehkä hieman kyllästynyt näihin kokovalkoisiin keittiöihin. Meillä on nykyisessä asunnossamme valkoinen keittiö ja kaapin ovissa myös näkyvät kaikki tahrat, joten rätin kanssa saa olla pyyhkimässä vähän väliä.



4. Yhdistelmä: Vaaleanharmaa (+ valkoinen)




Tällä hetkellä vaaleanharmaa keittiö näyttää yllättävän modernilta. Yläpuolella olevassa kuvassa myös vähän erilainen ovimalli, jossa pienet nupit. Vaaleanharmaan keittiön voisin kuvitella ottavani myös kiiltävällä ovella. Tosin sävyltään sen pitäisi olla vielä vaaleampi kuin tässä alapuolella olevassa kuvassa.


Toivottavasti nämä kuvat inspiroivat myös teitä ja eiköhän se sopiva keittiö vielä meillekin löydy, kun lähdetään keittiökaupoille tutkimaan vaihtoehtoja.

7. lokakuuta 2013

Varokaa urpiaiset!



Tintit ovat vallanneet talomme. Vaikka pidän pikkulinnuista, niin nämä eivät herätä minussa sympatiaa. Syykin on yksinkertainen - tintit kuvittelevat, että talomme kuuluu heille. Kyytiä ovat saaneet etenkin talon seinien villat ja autotallin tuulensuojalevyt. Rakennusmateriaalien lisäksi tinttien houkuttimena toimii helposti saatavilla oleva ruoka eli katossa pörräävät kärpäset. Ötököiden suhteen tintit tekevät hienoa työtä. Metsästysjahdin varjopuolena on sitten se ihmisiä ja eläimiä yhdistävä tekijä -  toisesta päästä sisään ja toisesta ulos.

Toistaiseksi emme ole onnistuneet paikallistamaan, mistä linnut oikein pääsevät sisälle taloon? En myöskään muista lukeneeni muiden blogeista raksa-birdseistä. Katon tuulensuojalevyjä ei ole vielä asennettu, mutta räystäslaudat ovat paikoillaan. Olemme useamman kerran joutuneet avaamaan parvekkeen oven, jolloin linnut ovat lentäneet pihalle, mutta seuraavalla kerralla käy yläkerroksessa jälleen melkoinen vilske. Ei kovin hauskaa.

Ymmärtääkseni paremmin pikku-vieraitamme, googletin ne. Internet tiesikin kertoa yhtä sun toista mielenkiintoista nippelitietoa siivekkäistä.


Elinympäristö



Wikipedian mukaan talitiainen pesii erilaisissa metsissä, sekä puistoissa ja muissa kulttuuriympäristöissä. Suomen talitiaiskannasta suurempi osa pesii nykyään kulttuuriympäristössä kuin metsissä. Hmm, ilmeisesti minun pitää nyt laajentaa hieman kuvaani rakennustyömaastamme...


Laulu



"Talitiaisella on runsaasti erilaisia ääniä, kutsuäänet ovat kirkkaita ja kuuluvia vihellyksiä. Varoitusääni on vihainen, käheä särinä. Talitiaisen laulanta alkaa kaikista linnuista ensimmäisenä. Laulanta alkaa heti kun päivän pituus on noin 7 tuntia, mikä tapahtuu Etelä-Suomessa tammikuun puolivälin tienoilla ja Pohjois-Suomessakin helmikuulla" (Wikipedia.)

Muistan, kun ollessani 4-vuotias, äitini opetti, että talitiaiset laulavat puissa ti-ti-tyy. Luonnollisesti kysyin, että "miksi", mutta tähän äiti ei osannut vastata. Olen yrittänyt bongata jo useamman vuoden ajan tinttien tuttua säveltä, mutta pakko se on myöntää, että nykyisin talitiaisen ti-ti-tyy-laulu on harvinainen. Tilalle on tullut lyhyempi ti-tyy ja joskus jopa yksitavuinen ääni. Mikäköhän niitä oikein riivaa? Tiedemiehetkään eivät ole osanneet selittää muutoksen syytä. Ensin muutos todettiin kaupungeissa, jolloin arveltiin kaupungin melun muuttaneen laulua. Sama muutos on kuitenkin tapahtumassa myös landella. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että kaupunkien ja maaseudun lintupopulaatiot sekoittuvat keskenään. Huolestuttavaa joka tapauksessa.


Ravinto



Talitiainen on kaikkiruokainen. Se syö siemeniä, jyviä ja kesällä hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Keväällä tintit syövät mielellään silmuja ja versoja ja käyvät juomassa lehtipuiden mahlaa. Talvella niitä tavataan usein nokkimassa rasvaa ruokintapaikoilla, sekä haaskoilla. Talitiainen ei ole aina niin herttainen kuin sen ulkonäöstä voisi päätellä. Muun muassa Iltasanomat (K-18) on nostanut julkisuuteen Tuohikodin tappajatintit. Kyseessä oli tappamisen meiningin oppinut, noin 2-3 koiraspuolisen talitiaisen jengi, joka terrorisoi lintulautaa Kouvolan Tuohikodissa. Tappajatintit surmasivat viikon aikana yli 20 urpiaista. Nälästä ei ilmeisesti ollut kysymys, sillä lintulauta pursusi ruokaa. Tästä voi tehdä ainakin sen päätelmän, etteivät tintit ole vegaaneja. Muinoin tämä lintu olikin tunnettu siitä, että se kävi mielellään nokkimassa hirtettyjen ihmisten ruumiita. Ruumiit saattoivat roikkua esillä useita päiviä.YÖK.

Seuraava juttu kuitenkin säikäytti vielä enemmän kuin tinttien rasvanhimo. Englannissa talitiaiset oppivat 1960-luvulla nokkimaan maitopullon foliosuojuksen rikki ja syömään maidon pinnalle kertyneen kerman. Sama tapa levisi myös Suomeen. Tähän saakka olin ollut suht rauhallinen, koska tiesin, että meidän talossa seinien villat sijaitsevat pääosin foliolla päällystettyjen spu-levyjen takana. Viime kerralla käydessäni raksalla todella kuulin, kun tintti hakkasi nokallaan foliolevyä, ihan hullua! Rääkäisyni oli kuin suoraan Hitchcockin elokuvasta. En tiedä kumpi säikähti enemmän, lintu vai minä.

Todistusaineistoa tinttien vierailuista:





Sitten niihin raksa-juttuihin. Talolla ei ole tapahtunut juuri mitään edistystä. Viikonloppuna miehelle iski flunssa, joten muu perhe vietti aikaa kotosalla, kun äiti kävi töissä. Muovit sentään kävin lyömässä lattiaan. Tämän pitäisi kuulemma auttaa siihen, ettei betoniin tule niin helposti halkeamia.



TULEVA DIY-PROJEKTI



1. lokakuuta 2013

Sneak Peak: lattiavalu




Eli tältä talossa nyt näyttää :) Meillä on vihdoinkin ihan oikea lattia!!! Betoni oli vielä märkää, joten piti tyytyä ovelta kurkkimiseen.  Ihan putkeen valu ei mennyt, sillä betonilaatan paksuutta jouduttiin korottamaan sentillä, jotta kaivot saatiin oikeaan korkoonsa. Lattian kokonaispaksuudeksi tuli näin ollen 9cm. Mitään suurta katastrofia ei tästä onneksi koitunut. Betoni riitti hyvin taloon ja autotalliin, mutta ei ihan tallin betoniluiskaan. Wc:n lattiakaivo oli sen verran korkealla, ettei kunnollisia kaatoja pystytty tekemään. Alakerran wc:ssä ei ole suihkua, joten tuskin tuo haitannee. Valun jälki näytti ainakin tuoreeltaan tasaiselta, joten toivotaan, ettei betonin kutistuessa tulisi halkeamia.






Tähän luiskaan pitää vielä myllyttää lisää betonia. Tiedossa siis kottikärryhommia. Taloelementtien pystytyksen jälkeen tämä taitaa olla Risu Casan toiseksi suurin edistysaskel. Fiilis hjuva!