Kellojen siirtämisen jälkeen raksalla tulee pimeää jo ennen kuutta. Työmaalamput ja loisteputkivalaisimet on otettu käyttöön. Valo talon sisällä on kelmeää ja seinätkin masentavan ruskeita. Valehtelisin, jos väittäisin, että tämä vaihe rakentamisesta on innostavaa. Päinvastoin tuntuu siltä, että tuntikausien nysväämisen jälkeen, nähtävissä ei ole yhtään mitään. Ehkä se johtuu vain valosta tai pikemminkin sen puutteesta.
Erityisesti puutavara herättää välillä ihmetystä, kun ei voi olla ihan varma mihin kaikki osat oikein kuuluvat. Asioihin saa parhaiten tolkkua, kun ajattelee yhtä työvaihetta kerrallaan. Tänään oli vuorossa tuulensuojalevyjen asentaminen kattoon. Tässä yhteydessä tutustuin uuteen härpäkkeeseen nimittäin akkunauharuuvinvääntimeen (= akkunauhuri). Pienen alkukankeuden jälkeen ruuvit upposivat vauhdilla levyihin.
Kuvia eri työvaiheista:
 |
| Kattotuolit vuorattiin tuulenohjainpahvilla puhallusvillakotelointia varten. |
 |
| Tuulenohjainpahvit parvekkeen lyhdyssä |
 |
| Tuulensuojalevyt kiinnitettyinä kattotuolien väleihin |
 |
| Levyt uretaanivaahdolla tiivistettynä |
 |
| Roinaa... |
 |
| Lisää roinaa... |
 |
| Ilmastointiputket yläpohjassa melkein valmiit. |
Mahtaa olla mukavaa hommaa puhallusvillamiehellä ryömiä tuolla yläpohjassa. Tilaa on ilmastointikanavien eristämisen jälkeen todella niukasti. Asentajan puolesta toivon sydämmestäni, että hän on minikokoinen.
Kirjoittelin muutamia viikkoja sitten olohuoneen ikkunastamme, jonka lasiin oli ilmestynyt särö. Tällä viikolla Pihla-ikkunoiden asentaja oli käynyt vaihtamassa hajonneen ikkunan paikalle uuden ikkunan. Jettatalo hoisi reklamaatiomme hyvin ja vieläpä kohtuullisen ajan sisällä, kiitos siitä!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti