28. syyskuuta 2014

Parveke: osa 1

Takan maalaaminen jäi sikseen, kun parvekkeen rakennus käynnistyi hetken mielijohteesta. Parveke muuttaa talon etujulkisivua melkoisesti, sillä se sijaitsee etuoven yläpuolella ja toimii samalla katoksena terassille.

Ensimmäisenä lyötiin parvekkeen niskojen päälle aluslaudoitus, sekä kaiteiden pylväät. Parvekkeen takaosaan, vanerilevyn eteen kiinnitettiin kolmioksi sahattu rima, joka ohjaa sadevesiä poispäin talon ulkoseinästä. Laudoituksen etureunaan kiinnitettiin suojapelti. Tarkoitukseen sopiva pelti löytyi Ruukin kattopeltien jämien joukosta.

 
 





Parveke vesieristettiin käyttämällä Kerabit dual merkkistä, "itseliimautuvaa" bitumihuopaa. Huovan kiinnitys varmistettiin nauloilla. Kaiteiden tolpat suojattiin bitumimassalla. 







Bitumihuovan päälle tehtiin koolinki lattiaralleja varten. Parvekkeen puumateriaalit kuuluivat talopakettiin. Päätimme kuitenkin hieman modernisoida kaiteita ja jättää niistä pilareiden hatut pois. Etukäteen on hieman hankalaa kuvitella, miltä lopputulos näyttää, mutta toivotaan parasta.













16. syyskuuta 2014

Takan pinnoittaminen



 Kauniit ja lämpimät syyspäivät ovat saaneet aikaan sen, että bloggailu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tuntuu siltä, että keho haluaa ottaa talteen kaikki syksyn viimeisetkin auringonsäteet ennen pitkän talven alkamista. Kodissa tekemistä ja ideoita olisi vaikka kuinka paljon, jos vaan lompakko antaisi periksi. Autotallia on kuitenkin tyhjennetty ja tallin ikkunoita laitettu paikoilleen. Muutamia juttuja olisi haaveissa toteuttaa sisätiloissa jo lähiaikoina. Yksi sellainen on takan ja sen vieressä sijaitsevan tolpan pinnoittaminen. Rakennusvaiheessa tasoitin takan kauttaaltaan weberin laastilla. Pinta on omalla tavalla kaunis tällaisenakin, sillä se muistuttaa hyvin läheisesti vaalean harmaata betonipintaa. Ongelmana on vain se, että takanpolttelukauden alkaessa, nokeaa takassa räiskyvä tuli 100% varmuudella takan pinnan luukun yläpuolelta. Laastipinta ei kestä kovin hyvin märällä pyyhkimistä, eikä nokinen takkakaan tunnu ajatuksena mukavalta.

Takan pintaa läheltä kuvattuna:


Markkinoilla on nykyisin monen näköisiä pinnoitteita - kaakeleista erilaisiin struktuurimaaleihin. Aika monet ovat viime aikoina päätyneet käsittelemään takkansa Tunto-Kivi struktuuripinnoitteella. Valontalo - blogista löytyy mielestäni  hyvä ja kattava kirjoitus struktuuripinnoitteella maalatun seinän työvaiheista: http://emiliakarenina.blogspot.fi/2013/11/struktuuriseina-tunto-kivi.html. Olen käynyt myös  K-raudassa hypistelemässä tunto-kivi pinnoittella tehtyjä mallipaloja ja niiden perusteella jäi sellainen kuva, ettei noen puhdistaminen välttämättä ole kovin helppoa röpelöisestä pinnasta.

Tikkurilalta löytyy myös tasaisempi vaihtoehto: Tunto-Hieno. Ajatuksena olisi valita pro gray:n maalivärikartoista kaksi eri sävyä ja töpötellä struktuurimaali sienen/lastan avulla takan pintaan. Ennen tuumasta toimeen ryhtymistä pitää vielä tarkistaa sopiiko kyseinen maali ylipäänsä takan pintaan laitettavaksi. Olisi myös kiva kuulla muiden kokemuksia ja perusteluja, mihin pinnoitusmateriaaleihin olette päätyneet ja miksi?




1. syyskuuta 2014

Keittiökuvia






Hartaasti odotettu kiintokalustetoimitus saapui viime viikolla. Kapistot tilattiin Laitilan erikoiskalusteesta. Jännittävin odotuksen kohde oli ehdottomasti keittiön yläkaapisto. Kaapisto teetettiin mittatilaustyönä koivuvanerista. Yläkaapiston myötä loputkin keittiöntasoilla lojuneet tavarat pääsivät paikoilleen ja lopputulos näyttää mielestäni oikein mukavalta. Vielä pitäisi päättää, miten yläkaapit käsitellään? Ilman pintakäsittelyä koivuvaneri nimittäin tummuu ja kellastuu. Käsittelyvaihtoehtoja on muutama, mutta vahvimmat ehdokkaat ovat venelakka ja osmocolor. Pidän koivuvanerin vaaleasta sävystä, mutta jokin lämmin ruskean sävykin saattaisi toimia... Välitilasta puuttuu vielä lasi. Tämä on  aiheuttanut hieman harmia, kun lapset eivät osaa käsitellä Blancon hanaa tarpeeksi varoen ja vesiroiskeita lentelee ympäriinsä.






Kodinkoneisiin olemme olleet tyytyväisiä. Erityisesti Samsungin side-by-side, on ollut loistava vekotin kesähelteillä. Lapset ovat innostuneet hakemaan itse juotavansa ja vesikin maistuu, kun siihen saa laittaa jääpaloja. Astianpesukone on integroitu mikron alapuolelle. Aterimet saa nosteltua näppärästi astianpesukoneen vieressä sijaitsevaan laatikostoon. Korotetun astianpesukoneen etu on se, ettei lattiarajassa tarvitse kyykkiä konetta täytettäessä. Zeoliittikuivaus todella toimii niin, ettei koneesta nouse höyryä pesuohjelman jälkeen, kun oven avaa. Tämä on hyvä siinä mielessä, etteivät yläpuolella sijaitseva mikro ja kaapin ovet kärsi kosteudesta.



Siivousta helpottamaan asensimme keittiöön rikkaluukun roskisten edustalle. Tosin keskuspölyimuri lojuu vielä laatikossaan ja odottaa asennusinspiraatiota.  Puhtaanapidon lisäksi keittiön suunnittelussa kannattaa huomioida hyvin pistorasioiden paikat ja niiden helppo käytettävyys. Meillä niemekkeen päätyyn asennettiin tuollainen Hagerin 3-paikkainen pop-up pistorasia. Pistorasian voi näppärästi nostaa ylös ja upottaa pöytätason sisään. Laitteiden virtajohtoja ei tarvitse irroittaa käytön jälkeen vaan ne jäävät siististi rasian sisään.







Niemekkeellisen keittiön ongelma on mielestäni kulmakaapit, jotka helposti nielevät turhan paljon kaappitilaa verrattuna esim L-malliseen keittiöön. Meillä nurkat otettiin hyötykäyttöön Le mans:n uloskääntyvällä piilomekanismilla. Kyseinen keksintö tekee nurkkakaapeista todella helppokäyttöisiä ja niihin mahtuu ihan kiitettävästi tavaraakin. Meillä vasemman puoleisesta nurkasta löytyvät pannut ja kattilat, jotka sijaitsevat heti keittopisteen vieressä. Oikean puoleiseen nurkkaan olen saanut ängettyä kaikki leivontavälineet. Tavarat pysyvät hyvin järjestyksessä, kun mitään ei tarvitse kurkotella kaapin perältä.