Keittiö-inspiraatio

Rakennushankkeen edetessä olen huomannut, että sisustussuunnittelu ja sisustusmateriaalien valinta ovat jääneet jostain syystä täysin taka-alalle. En tiedä mikä mättää, sillä alunperin sisustaminen oli se vaihe, jota odotin kaikkein eniten oman kodin rakentamisessa. Nyt kun valintoja pitäisi pikku hiljaa  alkaa lyömään lukkoon, tuntuu päätösten teko vaikealta ja jotenkin liian lopulliselta.

Ajattelin tarttua härkää sarvista ja aloittaa keittiömme suunnittelun laittamalla tänne blogiin inspiroivia kuvia keittiöistä, joista itse pidän. Ehkäpä ne omatkin ajatukset tästä vielä selkiintyvät. Keittiön värimaailma on jo selvillä: mustaa, valkoista, harmaata...Mutta missä suhteessa? Lämpöä keittiöön haetaan luonnonmateriaaleista. Keittiön ovet tulevat olemaan sileät, todennäköisesti päädymme johonkin mattapintaiseen vaihtoehtoon. Toiveena on moderni vetimeton keittiö. Viime aikoina olen myös nähnyt kivoja kuvia keittiöistä, joissa ovissa on nupit. Pidetään siis tämäkin optio vielä auki. Aiemmin olen hahmotellut ikea-plannerin kanssa erilaisia vaihtoehtoja keittiöstä. Kuvista näkee keittiömme mittakaavan ja ne löytyvät täältä.

1. Yhdistelmä: valko-tummanharmaa keittiö

Kuva

Tässä kuvassa pidän oikeastaan kaikesta. Keittiömme on kooltaan 22m2, joten ihan näin isoa saareketta emme saa tilaan mahtumaan. Tämä sulkee pois myös sen mahdollisuuden, että keittiön takaseinä rakentuisi yhdestä kaappirivistöstä, sillä allas hanoineen ei mahdu saarekkeeseen.

Kuva

Yläpuolella oleva keittiö on samaa kokoluokkaa tulevan keittiömme kanssa. Saarekkeen allas ja taustalla näkyvä liesi vain vaihtavat paikkaa keskenään. Jotenkin kuvan keittiö on liian kliininen ja pelkistetty omaan makuuni. Johtuu varmaan siitä, että kuvassa lattiakin on harmaa ja tavaroita hyvin niukasti esillä.

Kuva

Nixin Valanti keittiöön ihastuin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten. Yläkaapit muodostavat hauskan ruudukon ja harmaan sävy on tässä keittössä saven värinen. Ainut mikä mietityttää on ovien avausmekanismi. Ainakin kuvan perusteella vaikuttaisi siltä, että ovissa on pomppusaranat. Tuntuvat lapsiperheessä aika epäkäytännöllisiltä, löytyisikö keltään kokemuksia näistä?

2. Musta keittiö

Kuva

Jokin näissä kokomustissa keittiössä nyt vaan viehättää. Ehkä ne ovat tällä hetkellä vain niin trendikkäitä. Mies liputtaa mustalle keittiölle, mutta itse ajattelen, että keittiöstä voisi kuitenkin tulla liian synkkä ja ahtaan oloinen. Lisäksi nämä "todella trendikkäät" keittiöt tuppaavat näyttämään karmeilta muutaman vuoden päästä...

Kuva

3.  Valkoinen keittiö

Kuva

Valkoinen keittiö on aina hyvännäköinen, valoisa ja raikas. Valkoista keittiötä on myös helppo muunnella vaihtamalla välitilan väritystä. Toisaalta olen ehkä hieman kyllästynyt näihin kokovalkoisiin keittiöihin. Meillä on nykyisessä asunnossamme valkoinen keittiö ja kaapin ovissa myös näkyvät kaikki tahrat, joten rätin kanssa saa olla pyyhkimässä vähän väliä.

4. Yhdistelmä: Vaaleanharmaa (+ valkoinen)

Tällä hetkellä vaaleanharmaa keittiö näyttää yllättävän modernilta. Yläpuolella olevassa kuvassa myös vähän erilainen ovimalli, jossa pienet nupit. Vaaleanharmaan keittiön voisin kuvitella ottavani myös kiiltävällä ovella. Tosin sävyltään sen pitäisi olla vielä vaaleampi kuin tässä alapuolella olevassa kuvassa.

Toivottavasti nämä kuvat inspiroivat myös teitä ja eiköhän se sopiva keittiö vielä meillekin löydy, kun lähdetään keittiökaupoille tutkimaan vaihtoehtoja.

Varokaa urpiaiset!

Tintit ovat vallanneet talomme. Vaikka pidän pikkulinnuista, niin nämä eivät herätä minussa sympatiaa. Syykin on yksinkertainen - tintit kuvittelevat, että talomme kuuluu heille. Kyytiä ovat saaneet etenkin talon seinien villat ja autotallin tuulensuojalevyt. Rakennusmateriaalien lisäksi tinttien houkuttimena toimii helposti saatavilla oleva ruoka eli katossa pörräävät kärpäset. Ötököiden suhteen tintit tekevät hienoa työtä. Metsästysjahdin varjopuolena on sitten se ihmisiä ja eläimiä yhdistävä tekijä -  toisesta päästä sisään ja toisesta ulos.

Toistaiseksi emme ole onnistuneet paikallistamaan, mistä linnut oikein pääsevät sisälle taloon? En myöskään muista lukeneeni muiden blogeista raksa-birdseistä. Katon tuulensuojalevyjä ei ole vielä asennettu, mutta räystäslaudat ovat paikoillaan. Olemme useamman kerran joutuneet avaamaan parvekkeen oven, jolloin linnut ovat lentäneet pihalle, mutta seuraavalla kerralla käy yläkerroksessa jälleen melkoinen vilske. Ei kovin hauskaa.

Ymmärtääkseni paremmin pikku-vieraitamme, googletin ne. Internet tiesikin kertoa yhtä sun toista mielenkiintoista nippelitietoa siivekkäistä.

Elinympäristö

Wikipedian mukaan talitiainen pesii erilaisissa metsissä, sekä puistoissa ja muissa kulttuuriympäristöissä. Suomen talitiaiskannasta suurempi osa pesii nykyään kulttuuriympäristössä kuin metsissä. Hmm, ilmeisesti minun pitää nyt laajentaa hieman kuvaani rakennustyömaastamme...

Laulu

"Talitiaisella on runsaasti erilaisia ääniä, kutsuäänet ovat kirkkaita ja kuuluvia vihellyksiä. Varoitusääni on vihainen, käheä särinä. Talitiaisen laulanta alkaa kaikista linnuista ensimmäisenä. Laulanta alkaa heti kun päivän pituus on noin 7 tuntia, mikä tapahtuu Etelä-Suomessa tammikuun puolivälin tienoilla ja Pohjois-Suomessakin helmikuulla" (Wikipedia.)

Muistan, kun ollessani 4-vuotias, äitini opetti, että talitiaiset laulavat puissa ti-ti-tyy. Luonnollisesti kysyin, että "miksi", mutta tähän äiti ei osannut vastata. Olen yrittänyt bongata jo useamman vuoden ajan tinttien tuttua säveltä, mutta pakko se on myöntää, että nykyisin talitiaisen ti-ti-tyy-laulu on harvinainen. Tilalle on tullut lyhyempi ti-tyy ja joskus jopa yksitavuinen ääni. Mikäköhän niitä oikein riivaa? Tiedemiehetkään eivät ole osanneet selittää muutoksen syytä. Ensin muutos todettiin kaupungeissa, jolloin arveltiin kaupungin melun muuttaneen laulua. Sama muutos on kuitenkin tapahtumassa myös landella. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että kaupunkien ja maaseudun lintupopulaatiot sekoittuvat keskenään. Huolestuttavaa joka tapauksessa.

Ravinto

Talitiainen on kaikkiruokainen. Se syö siemeniä, jyviä ja kesällä hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Keväällä tintit syövät mielellään silmuja ja versoja ja käyvät juomassa lehtipuiden mahlaa. Talvella niitä tavataan usein nokkimassa rasvaa ruokintapaikoilla, sekä haaskoilla. Talitiainen ei ole aina niin herttainen kuin sen ulkonäöstä voisi päätellä. Muun muassa Iltasanomat (K-18) on nostanut julkisuuteen Tuohikodin tappajatintit. Kyseessä oli tappamisen meiningin oppinut, noin 2-3 koiraspuolisen talitiaisen jengi, joka terrorisoi lintulautaa Kouvolan Tuohikodissa. Tappajatintit surmasivat viikon aikana yli 20 urpiaista. Nälästä ei ilmeisesti ollut kysymys, sillä lintulauta pursusi ruokaa. Tästä voi tehdä ainakin sen päätelmän, etteivät tintit ole vegaaneja. Muinoin tämä lintu olikin tunnettu siitä, että se kävi mielellään nokkimassa hirtettyjen ihmisten ruumiita. Ruumiit saattoivat roikkua esillä useita päiviä.YÖK.

Seuraava juttu kuitenkin säikäytti vielä enemmän kuin tinttien rasvanhimo. Englannissa talitiaiset oppivat 1960-luvulla nokkimaan maitopullon foliosuojuksen rikki ja syömään maidon pinnalle kertyneen kerman. Sama tapa levisi myös Suomeen. Tähän saakka olin ollut suht rauhallinen, koska tiesin, että meidän talossa seinien villat sijaitsevat pääosin foliolla päällystettyjen spu-levyjen takana. Viime kerralla käydessäni raksalla todella kuulin, kun tintti hakkasi nokallaan foliolevyä, ihan hullua! Rääkäisyni oli kuin suoraan Hitchcockin elokuvasta. En tiedä kumpi säikähti enemmän, lintu vai minä.

Todistusaineistoa tinttien vierailuista:

Sitten niihin raksa-juttuihin. Talolla ei ole tapahtunut juuri mitään edistystä. Viikonloppuna miehelle iski flunssa, joten muu perhe vietti aikaa kotosalla, kun äiti kävi töissä. Muovit sentään kävin lyömässä lattiaan. Tämän pitäisi kuulemma auttaa siihen, ettei betoniin tule niin helposti halkeamia.

TULEVA DIY-PROJEKTI

Sneak Peak: lattiavalu

Eli tältä talossa nyt näyttää :) Meillä on vihdoinkin ihan oikea lattia!!! Betoni oli vielä märkää, joten piti tyytyä ovelta kurkkimiseen.  Ihan putkeen valu ei mennyt, sillä betonilaatan paksuutta jouduttiin korottamaan sentillä, jotta kaivot saatiin oikeaan korkoonsa. Lattian kokonaispaksuudeksi tuli näin ollen 9cm. Mitään suurta katastrofia ei tästä onneksi koitunut. Betoni riitti hyvin taloon ja autotalliin, mutta ei ihan tallin betoniluiskaan. Wc:n lattiakaivo oli sen verran korkealla, ettei kunnollisia kaatoja pystytty tekemään. Alakerran wc:ssä ei ole suihkua, joten tuskin tuo haitannee. Valun jälki näytti ainakin tuoreeltaan tasaiselta, joten toivotaan, ettei betonin kutistuessa tulisi halkeamia.

Tähän luiskaan pitää vielä myllyttää lisää betonia. Tiedossa siis kottikärryhommia. Taloelementtien pystytyksen jälkeen tämä taitaa olla Risu Casan toiseksi suurin edistysaskel. Fiilis hjuva!